Lopetetaan brändin rakentaminen. Aloitetaan paikan rakentaminen.

Brändistä on tullut lähes jokaisen yrityksen tavoite. Silti huomaan yhä useammin, että juuri brändistä puhuttaessa jokin jää irralliseksi.

Entä jos emme aloittaisikaan brändistä, vaan paikasta?

Sana brändi ohjaa helposti ajattelemaan ulkoisia asioita. Logoa. Värejä. Typografiaa. Markkinointia. Sosiaalista mediaa.

Kaikki nämä ovat tärkeitä. Mutta ne eivät yksin tee paikasta merkityksellistä.

Olen huomannut, että silloin kun identiteettiä rakennetaan ulkoapäin, lopputulos voi tuntua yllättävän keinotekoiselta. Ikään kuin paikaan olisi puettu valmis rooli, joka ei aivan tunnu omalta.

Siksi en aloita suunnittelua kysymällä, miltä yrityksen pitäisi näyttää.

Kysyn jotain aivan muuta.

Mikä tässä paikassa on ainutlaatuista?

Mikä täällä on tapahtunut ennen meitä?

Mitä ympäröivä luonto kertoo?

Millaisia ihmisiä täällä käy? Millaisia ihmisiä täällä työskentelee?

Mikä ansaitsee tulla näkyväksi?

Minulle identiteetti ei ole asia, joka keksitään.

Se löydetään.

Kun paikka alkaa kertoa omaa tarinaansa materiaalien, värien, valon, tilojen, tekstiilien ja yksityiskohtien kautta, syntyy kokemus, joka tuntuu aidolta. Sellainen paikka jää mieleen paljon pidemmäksi aikaa kuin yksikään mainoskampanja.

Lopulta ihmiset eivät puhu siitä, kuinka hieno brändi yrityksellä oli.

He puhuvat siitä, miltä siellä tuntui.

He muistavat ravintolan, jossa valo oli poikkeuksellisen lämmin. Majoituksen, joka tuntui kuuluvan juuri siihen maisemaan. Rakennuksen, joka kertoi jotain ympäristöstään ilman, että sitä tarvitsi selittää.

Juuri näistä kokemuksista syntyy luottamus.

Ja luottamuksesta syntyy maine.

Ehkä sitä kutsutaan myöhemmin brändiksi.

Minulle se on kuitenkin seuraus, ei lähtökohta.

Siksi uskon, että meidän pitäisi käyttää hieman vähemmän aikaa brändin rakentamiseen.

Ja hieman enemmän aikaa paikkojen rakentamiseen.

Sillä ihmiset eivät rakastu logoihin.

he rakastuvat paikkoihin, joihin he haluavat palata.